Information flow and Communications in the Asian Tsunami Crisis

tsunamiTiedonkulku ja viestintä Aasian hyökyaaltokatastrofissa.Information flow and Communications in the Asian Tsunami Crisis.)
Hannele Huhtala (nyk. Seeck), Salli Hakala, Aino Laakso and Annette Falck
Tutkimusraportti. Helsinki: Publication series of Prime Minister’s Office, 7/2005.

Tutkimusraportista:
(Lähde: Valtioneuvoston kanslia, 7/2005)

Aasian hyökyaaltokatastrofi oli myös tiedonkulun kriisi. Tilannetieto ei kulkenut katastrofialueelta Suomeen, kansalaisilta viranomaisille eikä viranomaisilta kansalaisille. Tiedonkulku oli hidasta ja valtionhallinnon viestintä pääasiassa reaktiivista. Ainoastaan kansalaisten välinen viestintä toimi hyvin, ja strategisten päättäjien välinen viestintä kohtuullisesti.

Kriisin ensimmäisessä vaiheessa (26.12.2004-5.1.2005) kriisi kosketti pääasiassa ulkoasiainministeriötä, valtioneuvoston kansliaa ja sisäasiainministeriötä. Eri ministeriöt suoriutuivat viestinnän vastuistaan hyvin eri tavalla. Tutkimustulosten mukaan kansalaiset halusivat viranomaiseen ennen kaikkea yhteyttä ja tietoa heiltä. Ulkoasiainministeriö ei kerää kiitosta näiden asioiden toteutumisessa. Sisäasiainministeriön viestintä oli aktiivista, vaikka teknisiä ongelmia olikin. Valtioneuvoston kanslia suoriutui viestinnästä ja tiedotustoiminnastaan kohtalaisesti. Kuitenkin, kaikilla näillä kolmella viranomaistaholla oli ongelmia tiedonkulussa, sisäisessä viestinnässä sekä oman toiminnan organisoinnissa, vaikka selkeät ohjeet viestinnälliseen toimintaan kriisitilanteissa on olemassa (valtioneuvoston kanslia 18.6.2003). Tästä opitaankin toivon mukaan, että ulkoinen tiedotustoiminta ei voi toimia ilman sisäistä viestintää, toiminnan ja viestinnän johtamista ja tiedonkulkua eri tahojen välillä.

Tässä tapauksessa kriisin hoito organisoitiin valmiuspäällikköjen kautta, toisin kuin ennen, mutta silti useat aiempien kriisien viestinnälliset ongelmat toistuivat, kuten muun muassa puhelinkapasiteettiongelmat ja nimilistaongelmat. Sidosryhmät olivat poikkeuksellisen merkittävässä roolissa tämän kriisin hoidossa. Ne olivat kohtauspinta kansalaiseen, erityisesti katastrofialueella. Kriisin hoidon organisointi katastrofialueella ja tähän liittyen myös tiedonkulku ja viestintä oli ongelmallista, se puuttui kriisin ensimmäisinä päivinä lähes täysin. Tiedottajaa ei lähetetty katastrofialueelle, mikä olisi auttanut tiedonkulussa sekä ajantasaisen tiedon välittämisessä medialle.

Verkkoviestintä ja puhelinviestintä olivat tämän kriisin hoidossa keskeisimpiä. Thairy.net verkko-keskustelupalstalla oli ensimmäisenä tieto suomalaisten kohtalosta. Kansalaisten vapaaehtoinen palvelu, Sukellus.fi tiedotti kadonneista ja löytyneistä kattavasti ja systemaattisesti ennen viranomaista. Kansalaisten välinen viestintä ja yhteys toimi kaiken kaikkiaan parhaiten. Viranomainen oli tässä viestinnässä enemmän tukea tarvitseva kuin kansalaisen auttaja.